Punkki Oy
Toisen polven kampamies
”Olen elänyt pikkupojasta lähtien muovin jytkytyksessä. Isä hankki vuonna 1963 vanhan pianotehtaan Rajamäeltä: alakerrassa oli tuotanto, yläkerrassa perhe. Koko ajan kuuli, kun koneet kävivät”, kertoo S. Punkki Oy:n toimitusjohtaja Juha Punkki.
Siirtokarjalainen Severi perusti ensimmäisen ”tehtaansa” vaimonsa Ullan kanssa 60-luvun alussa kahden auton talliin Helsingin Hakaniemeen. Avoimesta yhtiöstä Severi omisti puolet, Ulla toisen puolen. Entinen myyntimies oli haistanut, että uudella materiaalilla, muovilla, ja siitä tehdyillä tuotteilla voisi olla kysyntää. Syntyi se suomalaisen miehen perusvaruste: ruskea taskukampa.
”Isällä oli sellainen pellepelotonmeininki, itse rakensi muovikoneen ja muovasi muotit pehmeästä teräksestä. Isä suunnitteli ja teki, äiti kiikutti lastenrattaiden alaosassa kampapaketteja postiin ja isosisko istui kyydissä.”
Myyntihakumatka Saksaan koitui yritteliään ja kekseliään miehen kohtaloksi: Severi Punkki kuoli jo vuonna 1966 ja vaimo Ulla sai ottaa ohjat käsiinsä.
”Alta kolmikymppisestä maatalon tytöstä, kotirouvasta ja kolmen pienen lapsen äidistä tuli yhdessä päivässä itsenäinen muoviyrittäjä. Siinä rahkeet koeteltiin. Viiden vuoden kokemus riitti ja uskallusta löytyi, vaikka yrityksen ostajaehdokkaita ilmaantui joka taholta.”
Tuoterepertuaarikin kasvoi nopeasti. Ruskea taskukampa sai seurakseen papiljotteja, hiusharjoja, saippuarasioita, hammasharjakoteloita ja luonnollisesti uusia, erilaisia kampoja. Yritys kasvoi maltillisesti ja keskittyi ydinbisnekseensä, hygieniatuotteisiin.
Ulla Punkki omisti 80-luvun alussa yrityksestä puolet ja kolme lasta kukin yhden kuudesosan isänsä kuolinpesän kautta. ”Kuka olisi halukas jatkamaan” –keskustelua käytiin Punkkienkin kahvipöydässä.
Juha Punkki kävi Helsingin kauppakorkeakoulua, joten intoa yrittäjäksi oli. Hän asetti ehdoksi määräenemmistön yrityksestä. Sukupolvenvaihdos toteutettiin sitten vuonna 1986.
”KHT-tilintarkastaja määritteli hinnan, maksoin raa’alla rahalla ja sain 51 prosenttia yrityksestä haltuuni. Toiselle sisarelleni jäi 16 prosenttia. Lisäehtonani oli, että saan osto-option äidin osakkuuteen”, kertoo Juha Punkki.
Juha Punkki hankki loput osakkuudet eli 84 prosenttia yrityksestä itselleen vuonna 1996. Hänen mukaansa järkevin tapa toimia on antaa aikaa sukupolvenvaihdokselle.
”Homma pitää tehdä silloin, kun kaikki ovat vielä selväjärkisiä, päätökset rationaalisia ja sovittavissa. Ja tärkeää on, että yhdellä on osake-enemmistö, ettei energiaa kulu turhaan tappeluun. Yleensä ongelma kulminoituu yrityksen hintaan: jos on useampia osallisia, kukaan ei halua myydä liian halvalla.”
Punkin mukaan jatkajan ominaisuuksista pitää löytyä sekä halukkuutta että kyvykkyyttä, luopujan on puolestaan oltava vahva, näkemyksellinen ja tasapuolinen. Perheen tahtotilan määrittely on paikallaan, ja ristiriitoja pitää pystyä käsittelemään ja sovittelemaan.
”Hyvin meni, hyvin kävi. Ei kai sukupolvenvaihdos voi koskaan sujua täysin kitkattomasti, mutta meillä ei ollut mitään ylipääsemättömiä ongelmia.”
Juha Punkin alaisuudessa on tänä päivänä kymmenen vakituista työntekijää, apuvoimia löytyy tarvittaessa. Viisi konetta jyskyttää tuotantohallissa, hyllyiltä löytyy muotteja joka lähtöön, S. Punkki Oy:llä on omia tuotteita satakunta. Uusia halleja otetaan käyttöön vielä tämän syksyn aikana ja vienti Pohjoismaihin, Baltiaan ja Venäjälle on kasvamassa.
”Pelkällä kammalla ei enää saa kasvua. Olemme laajentaneet tuotevalikoimaa sellaisiin muovituotteisiin, joiden avulla erityisesti ikäihmisten arkipäivän askareet helpottuvat. Liikevaihdosta puolet on omaa tuotantoa, toinen puoli välityskauppaa: tuomme maahan toimialaan liittyviä hygieniatuotteita.”
Onpa Rajamäen tuotantolaitokselta lähtenyt kotimaahan ja maailmalle erilaisia vienninedistämistuotteitakin, kuten cocktailtikkuja. Lisäksi James Bond -filmissä on vilahtanut Punkin suunnittelema ja valmistama jääpikari. Ja selvää on, että Uuno Turhapuron aamukampa on ollut se tuttu ruskea.
”Äidin perintönä olen saanut nuukuuden ja terveellisen varovaisuuden. Pitää osata ennakoida. Teen vain asioita, joita osaan. En hienostele enkä kikkaile. Yritän pitää terveen maalaisjärjen päänupissani. Ja vaikka vastuu on jakamaton, muita kannattaa aina kuunnella. Olivatpa ne sitten asiakkaita tai asiantuntijoita. Rehtiyskään ei ole pahitteeksi. Piirit ovat niin pienet: jos syö sanansa ja toiselle tulee paha mieli, aina löytyy kymmenen juhapunkkia tilalle.”
Seuraavasta sukupolvenvaihdoksesta on vielä vaikea sanoa mitään. Juhan neljästä tyttärestä vanhin on 13-vuotias, nuorin vasta viisi, mutta jokaiselle ”muovin jyskytys” on tuttu ääni.
”Näihin hommiin pitää haluta, mutta jos halua sitten aikanaan löytyy, niin eipä minulla mitään sitä vastaan olisi.”
Sukupolvenvaihdos:
